Sirpa Luttinen, käsitöitä koneella ja puikoilla

 Aiempi luomani loimi oli harjoitusloimi ja nyt kun sain Texsolv niisiä, loin kalalangasta 80cm leveän mattoloimen. Luomapuut on autokatoksessa joulukuusen jalassa Sääsket oli kaverina mutta onneksi nyt on mukavan viileää niin sain loimen luotua ja letitettyä odottamaan puihin vetämistä

                        Muovin sulatus Erilaisia muovipusseja ja muovikääreitä voi sulattaa silitysraudalla leivinpapereiden välissä. Leivinpaperit pitää muistaa laittaa, koska muovi sulaa muuten rautaan ja silityslautaan kiinni. Leivinpaperi kestää useampaa käyttökertaa. Laitoin silityslaudan päälle puisen laudan niin kovaa alustaa vasten on helpompi sulattaa. Tarkkaa ohjetta sulatuslämpötiloihin ja aikoihin ei ole, koska kaikki muovit käyttäytyvät hieman eri tavalla. Pitkää aikaa kuitenkaan ei sulatukseen voi käyttää. Mitä isompi lämpötila, sitä reikäisemmän pinnan se muoviin tekee. Pitää vaan lähteä kokeilemaan ensin alhaisemmalla lämpötilalla ja nostaa pikkuhiljaa lämpöä. Jos on isoja muovipusseja, ne voi leikata suikaleiksi ja virkata ja sulattaa sitten virkkaus. Vanhoista suihkuverhoista saa hyviä kuvioita. Tässä Pirkka roskakassia ja suihkuverhoa  Vakuumikoneen kaksipuoleinen muovi on kestävä ja sinne saisi väliin hyvin kuviollisia muoveja. Värikkäiden Pirkka roskaka

 Tein kangaspuihini villalangasta ns.harjoitusloimen, että muistelin niisimistä ja polkusten sidontaa. Edellisestä kerrasta on jo viisi vuotta ja sitä edellisestä parikymmentä vuotta. Loimi ei ole kovinkaan pitkä. Odotan muovisia texsolv nyörejä ja niisiä jotka laitan seuraavan loimen kanssa niin ne on helpommat purkaa ja laittaa uudestaan ja loimi ei tartu samalla lailla kiinni niisiin, kun ne ovat liukkaat Tein videota sidonnasta

 Eilen sain Varpapuun kangaspuut kun naapurini muutti pienempään asuntoon. Ne olivat ensin kasa lautoja pihalla ja puhdistelin niitä puhallusvillan pölystä kompressorilla ja luutuilin ulkona ne ja lajittelin osat omiin kasoihinsa. Kangaspuiden kokoaminen oli jossakin selkäytimessä kun muutama vuosi sitten miehen kanssa kasattiin ja purettiin aiemmat kangaspuut muutamaan kertaan. Ne aiemmat oli niin isot että en oikein koskaan päässyt niiden kanssa alkuun kun oli vaan aina niin ahdasta. Lisäksi silloin vielä kävin kodin ulkopuolella töissä niin ei ollut oikein aikaakaan. Nämä nykyiset puut ovat kyllä näppärän kokoiset ja toivottavasti saan niillä jotain aikaiseksikin Tässä vielä pihalla osat Kokoaminen aloitettiin oikeasta reunasta kiinnittämällä toisesta päästä pitkät osat Loimitukin akseli on pitempi kuin kangastukin, koska sen täytyy ulottua ulkopuolelle asti että veivin saa siihen kiinni Luhan varret laitetaan samoihin kohtiin kiinni molemmin puolin  Luhan yläosa on se missä on ura

 Meillä oli koulussa kesäkurssina viime kuussa kehräyskurssi. Olin jo aiemmin hankkinut rukin, mutta opettelu jäi vähän kesken ajanpuutteen takia. Kurssi oli oikein hyvä ja aloin saada aikaiseksi itselleni kelpaavaa lankaa Värttinällä kehrääminen on minusta aivan liian hidasta ja värttinä onkin jäänyt kaappiin. Rukkimäärä on myös lisääntynyt niinkuin mun hommissa tapana on että ne vähän karkaa käsistä.   Rukeillani on nimet, mutta muuten en pidä niitä elävinä olentoina eivätkä ne ole hyvällä päällä eikä pahalla päällä. Niillä ei ole sielua vaan ne toimivat ihan fysiikan lakien mukaan ja täysin mekaanisesti. Tokihan jokainen voi omasta rukistaan ajatella mitä vaan ja kauniiltahan se kuulostaa, että niillä olisi ajatuksia, mutta olen niitä purkanut ja kasannut ja tutkinut toimintaa niin kyllä ne ihan elottomia ovat ja jos ei rukilla onnistu niin silloin siinä on joku vika tai ei itse osaa.  Rukilla kehräämisessä ei ole mitään mystistä eikä ihmeellistä ja kautta aikojen ihmiset on lankaa